Sipposten sukuseuran matka Karjalan kannakselle 20-22.7.2007

Sipposten sukuseuran järjestämälle kotiseutumatkalle osallistui 47 suvun jäsentä. Retki suuntautui Viipuriin, Valkjärvelle ja Terijoelle ja lisäksi pysähdyttiin matkan varrella mielenkiinnon mukaan eri kohteissa.

Perjantai 20.7.

Viipuri (kuvia)

Osa matkalaisista hyppäsi bussiin jo Hauholla, loput kerättiin kyytiin Helsingistä ja muualta matkan varrelta. Ensimmäisen päivän kohde oli Viipuri, karjalaisten kaupunki. Tutustuimme Viipurin linnaan ja kiertoajelun myötä myös muihin kaupungin merkittäviin kohteisiin. Tutkimme myös Viipurin itäistä osaa, jossa talot ovat venäläisten rakentamia alkuperäisten suomalaisten talojen tuhouduttua pommituksissa. Linnaa ympäröivä vanha kaupunginosa on ilahduttavan hyvin säilynyt lähellä alkuperäistä asuaan. Paikoitellen silmiin pistivät roskaiset joutomaat ja romahtamisen partaalla huojuvat uudemmat kerrostalot, mutta meren äärellä seisova kaupunki on yleisilmeeltään erittäin kaunis. Kunnostamalla ja siistimällä Viipurista tulisi erittäin miellyttävä ja tunnelmallinen matkailukaupunki. Osa tunnelmaa tietysti on myös vanhojen rakennusten kauneuden ja uudemman rakennuskannan sotkuisuuden välinen kontrasti.

Matkailun oppitunti

Kaupunki ei ole läheskään niin villi, kuin ennalta käsin pelkäsin. Viipurin kauppatorilla ja Kauppahallissa kaupanteko sujui rauhallisesti ja ilman pelkoa taskuvarkaista. Venäjää taitamattoman matkailijan kannalta ikävä puoli on se, ettei informaatiota esimerkiksi Viipurin linnassa ole juuri muilla kielillä kuin venäjäksi. Niinpä tulimme heitetyiksi ulos eräästä linnan osasta, johon tutustumista pelkkä sisäänpääsylippu ei kattanut. Toinen harmittava puoli oli ulkomaalaisille ja venäläisille asetetut erilaiset taksat. Venäläiset pääsevät tutustumaan samaan paikkaan puolet halvemmalla. Lipunmyyjät eivät myöskään hallinneet englantia tai suomea yhtään sen enempää kuin allekirjoittanut venäjää, joten kommunikaatio jäi hieman hataraksi – esimerkiksi kysymys siitä haluanko ostaa lipun linnan torniin vai jonnekin muualle. Huumori ja kekseliäisyys (sekä pala paperia ja kynä) auttavat kuitenkin saavuttamaan päämäärän myös Venäjällä. Onneksi mukanamme oli myös oikeasti venäjää osaava tulkki Elma, joka selvitti ansiokkaasti kimurantimmat ongelmat.

Täynnä historian jälkiä

Viipuri on täynnä historiaa ja mielenkiintoisia tarinoita. Kauko Sipponen kertoi retkeläisille elävästi kaupungin historiasta ajellessamme ympäri kaupunkia. Monet vanhat paikat ovat alennustilassa, mutta merkkejä on nähtävissä myös siitä, että kaupunki ehkä nousee uuteen kukoistukseen. Vanhalla Sorvalin hautausmaalla tehdään siistimisoperaatiota suomalais-viipurilaisen yhteistyön puitteissa. Tutustuessamme hautausmaahan se oli villiintynyt ja raunioina, mutta jos kunnostamisprojekti toteutuu, muuttuisi hautausmaa todella viehättäväksi paikaksi. Kuten monessa paikassa Viipurin (ja Kannaksen alueella) hautausmaalla oli nähtävissä mennyt kukoistus ja mahdollisuudet uuteen loistoon. Viipurin vanha kaupunginosa ei ole vanhempaa kuin 1700 – lukulaista, mutta sen talot on tietoisesti säilytetty vanhassa asussaan. Vanhojen rakennusten julkisivusta huolehtimiseen nimitettiin virkamies jo 1921.

Monrepos

Monrepos on ranskaa ja tarkoittaa 'minun lepoani'. On helppo, ymmärtää, että Monrepos – puistolla on ollut rauhoittava vaikutus ihmisiin jotka ovat vaellelleet siellä. Puisto on laaja ja sijaitsee hienolla paikalla, mutta sekin kaipaa kipeästi kunnostusta. Kartanon rakennukset ovat surkuteltavan huonossa kunnossa. Huonosta kunnosta johtuen puistoon sisäänpääsystä vaadittua maksua oli vaikea ymmärtää. Puistosta löytyi kyllä innokas opas, joka selitti asioita venäjäksi. Harmi, että emme ymmärtäneet kieltä, sillä hänellä epäilemättä olisi ollut paljon kerrottavaa Monreposta.

Pyöreä torni

Illallista söimme Viipurin ykköspaikassa Pyöreässä tornissa. Ravintola on hyvin tunnelmallinen ja kaunis ja ruoka, vaikka ei eronnut huoltoasemasapuskasta oikeastaan mitenkään, maistui erinomaisesti sudennälkäisille matkaajille. Viipurin ilta oli rauhallinen ja miellyttävä. Kävely hotellille ei tuntunut riskinotolta, vaan pikemminkin ihanalta iltakävelyltä harvinaisen kauniissa ja vanhassa suomalaiskaupungissa.

Lauantai 21.7.

Yön vietimme hotelli Viipurissa, jonka aamupala oli maukas ja monipuolinen. Ulkomailla ruokailu on siitä hauskaa, että ruokien sisällöt ja syömistavat jäävät usein arvoituksiksi. Retkikunta suuntasi intoa puhkuen kohti Valkjärveä.

Äyräpää (kuvia)

Matkan varrella kävimme kuuluisalla taistelukentällä Äyräpäässä, joka oli maatalousvaltaisesta Muolaasta irrotettu teollisuuspitäjä. Äyräpää on tunnettu taisteluista, joita siellä käytiin sekä talvi- että jatkosodassa. Taistelupaikka sijaitsee hyvin kauniilla harjulla, jossa on vieläkin jäljellä juoksuhautoja. Näkymä Vuokselle oli upea, vaikkakin paikoin sankan pöheikön peittämä. Luonto Äyräpäässä oli muutenkin vaikuttavan rehevä. Lisäiloa kohteeseen toi bussia seurannut venäläinen kauppa-auto, jonka takaluukusta löytyi pullokaupalla erilaisia alkoholijuomia ja pari levyä suklaata.

Valkjärvi (kuvia)

Valkjärven kierros aloitettiin kirkonmäeltä, jossa on sijainnut Valkjärven viimeinen kirkko. Kirkosta on jäljellä enää hautausmaa ja kello sekä muistokivi, jolle sukuseura laski kukkia. Tarkoituksena oli kiertää Valkjärvi bussilla ja halukkaat voisivat ajaa takseilla haluamiinsa kyliin pitäjässä. Taksien hankkiminen osoittautui kuviteltua hankalammaksi, sillä käytettävissä olevaa aikaa oli vähän ja yksityisautoilijoiden pyytämät hinnat liian kalliita.

Valkjärven seudulle on rakennettu runsaasti datshoja, huviloita ja niistä monet ympäröity korkeilla aidoilla. Sen vuoksi näkymät järvelle olivat vähäiset. Vanhat talot olivat hävinneet jälkiä jättämättä tai muutettu niin uuteen uskoon, ettei niitä enää tunnistanut. Jotkut seurueemme jäsenet löysivät kuitenkin vanhan kotinsa vielä pystyssä.

Kivennapa (kuvia)

Valkjärveltä matka jatkui Kivennavalle. Se oli ennen sotia suuri ja vauras pitäjä, mutta nyt syrjäistä ja ränsistynyttä seutua. Sota tuhosi vanhat rakennukset täysin ja tilalle rakennetut venäläiset talot ovat surkeaan kuntoon ränsistyneitä hökkeleitä. Kivennavan kulttuuritalo on niin hurjannäköinen tönö, ettei sen uskoisi olevan toiminnassa. Kulttuuritalo sijaitsee Kivennavan korkeimmalla mäellä, jossa on yhä jäljellä joitain vanhoja tunnusmerkkejä: vaahterakuja ja Ikuisuuden portti, jonne laskettiin kukat. Samalla mäellä on myös Olavi Paavolaisen äidin Katri Paavolaisen hautamuistomerkki, joka kuvaa äitiä ja lasta. Kivennavalla runsas luonto kymmenine kukkineen muodostaa räikeän kontrastin hökkeleille ja rappeutuneelle vesitornille, joka seisoo mäen päällä.

Siiranmäki (kuvia)

Matkan varrella poikkesimme Siiranmäen sotamuistomerkillä. Siiranmäellä kasvoivat parimetriset, polttavat ukonputket suoranaisina peltoina tien vieressä. Metsässä oli vielä nähtävissä panssaritorjuntaa varten pystytettyjä kivenlohkareita. Matka jatkui Terijoelle.

Terijoki (kuvia)

Terijoki on ollut venäläisten rikkaiden suosimaa lomailualuetta ja on sitä edelleen. Suomenlahden rannassa oleva pitäjä olikin huomattavan siisti ja täynnä kalliita huviloita. Kuten Välimeren lomaparatiiseissa, Terijoellakin elämä näytti keskittyneen rannan tuntumaan. Paikallinen oppaamme Valentina kertoi, ettei kahviloita ja ravintoloita löydy muualta kuin rannalta. Terijoki tuntuikin omituisen persoonattomalta verrattuna muihin paikkoihin, joissa vierailimme. Uutta rakennuskantaa on paljon, mutta se on lähinnä rikkaiden venäläisten muurein ympäröityjä datshoja. Kuitenkin Terijoelta löytyi myös paljon historiallisia kohteita, esimerkiksi rakennus, jossa Otto-Ville Kuusisen Terijoen hallitus istui. Kävimme myös Rajajoella, joka ennen merkitsi Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Siitä ei ollut enää pitkä matka Pietariin.

Sunnuntai 22.7.

Gelios – hotellin runsaan aamupalan jälkeen hyppäsimme jo tutuksi tulleeseen bussiin. Tutustuimme vielä Terijoen luterilaiseen kirkkoon ennen lähtöämme kohti Raivolan lehtikuusimetsää.

Raivola (kuvia)

Raivolan lehtikuusimetsä on miltei 300 vuoden ikäinen ja todella komea. Puut istutettiin laivan rakennuspuiksi, mutta aika ajoi purjelaivojen ohi ennen kuin puut ehtivät haluttuun mittaan ja ne jäivät jälkipolvien iloksi. Raivolassa kävimme myös Edith Södergranin (1892 – 1923) hautamuistomerkillä. Wäinö Aaltosen veistämää hautamuistomerkkiä kiinnostavampi oli Södergranin Totti – kissalle pystytetty muistopatsas, jonka eteen oli ortodoksitapaan jätetty ruokaa. Raivolan huikeita maisemia katsellessa voi kuvitella, mistä modernistinen runoilijatar sai ainakin osan innoituksestaan.

Sotamuistomerkkejä ja Viipuri

Paluumatkalla Viipuriin pysähdyimme Kuuterselän taistelun muistomerkillä. Lukuisien sotamuistomerkkien kautta alkoi vähitellen muodostua kuva lukuisista Karjalan kannaksella käydyistä taisteluista, joita jatkosodan aikana käytiin. Kannas on sodan arpeuttamaa, mistä kertovat maastosta löytyvät juoksuhaudanpätkät ja tankkiesteet. Viipuri tuntui toisella kertaa jo miltei tutulta. Rentouduimme puolitoista tuntia ostoksia tehden ja nauttien upeasta auringonpaisteesta. Suomeen oli tarkoitus mennä Svetogorskin kohdalta. Matkan varrella kävimme vielä Ihantalassa muistomerkillä, joka oli pystytetty komean kukkaniityn ääreen. Kohde oli selvästi suosittu suomalaisten matkailijoiden keskuudessa, sillä Sipposet eivät olleet ainoa ryhmä, joka paikalle oli saapunut. Taistelu herätti myös innostunutta kuvailua sen vaiheista. Tali-Ihantala oli ehkä suurin taistelu, mitä pohjoismaissa on käyty ja siinä suomalaiset pystyivät ensimäistä kertaa kunnolla vastaamaan panssarivaunujen asettamiin haasteisiin. Niityn suuret kivet toimivat suojina, joiden takaa suomalaiset puolustautuivat puna-armeijan hyökkäystä vastaan. Nyt niittyä koristivat luonnonkukat ja villivadelmat. Heinäsirkkojen siritys kuului niin voimakkaana, että sen pystyivät kuulemaan monet sellaisetkin, jotka iän myötä ovat lakanneet kuulemasta heinäsirkan sirityksen. Ne, jotka kyseisiä hyönteisiä näkivät, kuvailivat niitä harvinaisen suurikokoisiksi.

Onnistunut matka

Kotiseutumatkaa pidettiin yleisesti erittäin onnistuneena, eikä ihme. Ilmat suosivat meitä ja ehdimme nähdä huomattavan paljon mielenkiintoisia kohteita varsin lyhyessä ajassa. Aikaa olisi tietysti kulunut Karjalassa paljon enemmänkin. Kaikkien kotipaikoilla ei ehditty käymään, eikä aikaa voitu käyttää kovin paljoa missään. Nukkuminen jäi suurelta osin Suomen puolelle. Harmillisia olivat monien kohteiden ylimääräiset maksut, joita kerättiin erityisesti Viipurissa. Onneksi hintataso ei vielä ole kovin korkea.

Nuorille Sipposille kokemus oli avartava: viimein näimme paikat, jotka isovanhempien ja vanhempien jutuissa usein esiintyvät. Nyt ne muuttuvat sanoista todellisiksi paikoiksi. Totesimme myös, että paikkansa pitää esimerkiksi se, että Kannaksella aina paistaa aurinko. Myös ilma oli hyvää hengittää.

Ajankohtaista

Sukuseuran vuosikokous 27.8.2017 Hennalassa